PELASTUSPALVELUSEMINAARIT 1-19 1988-2008 HISTORIIKKI

 

Vapaaehtoisen pelastuspalvelun paikallistoimikuntien perustamiset käynnistyivät kahdeksankymmentä luvun puolivälissä eripuolilla Lappia. Toimikuntien perustavoitteena oli paikkakuntakohtaisesti kartoittaa vapaaehtoisjärjestöjen harrastustoiminnan laajuutta ja miten heidän erikoisosaamistaan voitaisiin hyödyntää tarvittaessa virallisen pelastuspalvelun tukena.

 

 

 

 

 

Ivalon Vapaaehtoisen pelastuspalvelun paikallistoimikunta perustettiin vuonna 1985, toiminta-alueena Ivalon nimismiespiiri. Heti alkuvaiheessa, kun toimikunta suunnitteli tulevaa toimintaa todettiin kaksi painopistealuetta. Kesällä painopiste oli Inarin -järvellä suoritettava järvipelastustoiminta. Talviaikaiseksi painopiste alueeksi todettiin Saariselän matkailukeskuksen  ympäristön tunturialueet.

 

Saariselän alueella oli ollut pelastusryhmä jo vuodesta 1976 jolloin Suomen Ladun aloitteesta koolle kutsuttiin seminaari jossa pohdittiin alueen turvallisuuskysymyksiä. Tällöin aloitti paikallisten yrittäjien perustama pelastusryhmä . Matkailun kuitenkin lisääntyessä yrittäjät kokivat pelastustoiminnan rasittavan liiaksi heidän resussejaan ja toiminta loppui muutaman vuoden kuluttua.

 

 

Paikallistoimikunnan aloitteesta käynnistettiin SPR:n Lapinpiirin tuella tunturipelastusyksikköjen suunnittelu

 

Suomen Punainen Risti käynnisti keväällä 1987 valtakunnallisen suurkeräyksen jonka kohteena oli kotimaantoiminta, SPR antoi ohjeita keräystuoton käytön suunnittelusta piireille ja osastoille.

 

SPR:n Ivalon osaston yksimielinen päätös oli että keräystuotto käytetään tunturipelastustoimintaan. Koska suurkeräys oli keväällä -87, päättivät SPR:n Inarin osasto ja Ivalon Vapaaehtoisen pelastuspalvelun paikallistoimikunta vuoden 1987 toiminnan suunnittelussa asettaa kohteeksi tunturialueiden pelastustehtävissä käytettävän väline- ja varustekokonaisuuden luomisen.

 

Näin alettiin kehittelemään tunturipelastusyksikköä joka käsittäisi maastosairaankuljetukseen sopivan ajoneuvokaluston, talvella moottorikelkka ja erikoisvarusteltu reki, kesällä mönkijä, sekä ensiapu- ja kylmänsuojaus varusteet. Lisäksi pyrittiin kehittämään pelastajien varustusta ja viestiyhteyksiä.

Tähän aloitustoimintaan lupautui SPR:n Inarin osasto antamaan taloudellista tukea.

 

Mainittakoon että samaisen suurkeräyksen tuotoilla hankittiin SPR:lle lämpökamera käytettäväksi kadonneitten etsimiseen joko lentokoneen tai helikopterin avulla. Lämpökamera sijoitettiin Lappiin ja siten se osaltaan täydensi perustettavien tunturipelastusyksiköiden toimintaa. Lämpökameraan koulutettiin käyttäjät vapaaehtoisista SPR:n toimesta. Käyttäjistä muodostettiin päivystysrinki Rovaniemelle. Lentokalustona käytettiin pääasiassa Helijet Oy:n ja Rajavartiolaitoksen helikoptereita.

 

Tunturipelastusyksikkö pääsiäisenä 1987, Saariselälle

 

Ensimmäinen katettu pelastusreki hankittiin Ivalosta paikalliselta yrittäjältä ja moottorikelkka saatiin Rovaniemen Säästöpankin Ivalon konttorin lahjoituksena vetämään Tunturipelastusyksikkö Nro: 1 :stä. Yksikön virallinen julkinen esilletulo tapahtui pääsiäisenä 1987 Saariselällä joka sai myönteistä julkisuutta valtakunnallisestikin ja tämä varmaankin auttoi keräyksen lopputuloksen suuruuteen.

 

 

 

 

Raha-automaattiyhdistykselle anomus projektista syksyllä 1987

 

Tunturipelastusyksiköiden kehittämiseen ja pitempiaikaisen toiminnan turvaamiseksi päätettiin hakea projektirahoitusta Raha-automaattiyhdistykseltä. SPR:n keskustoimiston kotimaan valmiustoimiston, SPR:n Lapin piirin, SPR:n Inarin osaston ja Ivalon Vapaaehtoisen pelastuspalvelun paikallistoimikunnan yhteistyönä haettiin nelivuotista projektirahoitusta jonka avulla toiminta saatiin käyntiin. Projekti toteutettiin vuosien 1988 - 1991 aikana.

 

Projektiin perustettiin työryhmä, johon kuuluivat seuraavat henkilöt:

 

Pekka Harve                                  Ivalo

Sirpa Harve                                  Ivalo

Pekka Koivukangas                         Rovaniemi  ( SPR Lapin piiri valmiuspäällikkö )

Jukka Luostarinen                         Ivalo

Sippo Nevalainen                           Ivalo

Annikki v. Pandy-Mikkonen             Ivalo

 

Ote Tunturipelastusprojektin rahoitusanomuksesta

 

1.      Yleistä

Raha-automaattiyhdistyksen myöntämän määrärahan turvin käynnistetään Lapissa tunturipelastusprojekti, joka on saanut työnimeksi " Tunturipelastusprojekti".

Projektin tarkoituksena on vuosina 1988 - 1991 tunturialueen pelastustehtävissä käytettävän väline- ja varustekokonaisuuden luominen ja kehittäminen sekä tunturipelastusyksiköiden kehittäminen Inarin kunnan ja Saariselän retkeilyalueella tapahtuvan pelastustehtävän hoitamiseksi..

 

            Projektin tavoitteet

Tavoitteena on kehittää tunturipelastusyksiköille toimintamalleja, jotka takaisivat yksiköiden toiminnallisen jatkuvuuden ja taloudellisen riippumattomuuden.

Toisena tavoitteena on kokeilla erilaisia aktiivisiin olosuhteisiin sopivia pelastus- ja ensihoitovälineitä ja antaa niistä tarvittaessa lausuntoja eri viranomaisille.

 

2.      Organisointi

 

2.1 Toiminta-alue

Projektin toiminta-alueena on ensisijaisesti Inarin kunta ja Saariselän tunturialueen Sodankylän kunnan osat. Välineistön kokeilupaikkana pidetään Saariselän retkeilykeskuksen aluetta.

Välineiden ja varusteiden omistajana tulee olemaan SPR:n Inarin osasto. Ivalon VPK on lupautunut joiltain osin huolehtimaan moottorikelkka ja rekikalustosta.

Tunturipelastusyksiköiden kalusto ja varusteet tullaan sijoittamaan Saariselän alueelle rakennettavaan pelastuskeskukseen.

 

2.2 Koulutus

Koulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa projektiryhmä yhteistyössä SPR:n Lapin piirin ja Ivalon vapaaehtoisen pelastuspalvelun paikallistoimikunnan sekä eri viranomaisten kanssa

 

Projektiryhmä voidaan täydentää tilapäisesti joko eri viranomaisten tai vapaaehtoisten edustajista kulloinkin tarvittavalla määrällä. Heitä tullaan käyttämään lähinnä neuvonantajina.

 

2.4 Raportointi

Projektiryhmä raportoi toiminnastaan SPR:n Lapin piirin piirihallitukselle vähintään kaksi kertaa vuodessa.

 

 

 

Työryhmän ensimmäinen käytännön toimi oli järjestää UKK- Puiston pelastusharjoitus jonka aikana tutustuttiin puiston reitistöön ja kämppiin. Kaksipäiväiseen harjoitukseen joka toteutettiin 27 - 28.02.1988 tavoitteeksi asetettiin:

-         Vapaaehtoisten ja viranomaisten yhteistyön harjoittelu

-         UKK-puiston pelastuspalvelureitteihin ja maastoon tutustuminen

-         Maasto-ensiavun ja sairaankuljetuksen harjoitteleminen ja välineiden testaaminen

-         Viestiyhteyksien kokeileminen

-         Erilaisten kuljetus- ja huoltojärjestelmien testaaminen

-         Tunturipelastusyksikön testaaminen ja esitteleminen

-         Erilaiset väline-, kalusto-, ja menetelmäharjoitukset

-         UKK-puiston henkilöstön, sekä alueella toimivien matkailuyrittäjien tietotaidon hyväksikäyttö pelastuspalvelun kehittämiseksi

 

                 Harjoitukseen osallistui:

-         47 henkeä, 24 vapaaehtoista ja 23 viranomaista

-         1 helikopteri varustettuna kiinteällä lämpökameralla ( RVL )

-         31 moottorikelkkaa rekineen

-         5 partiota, joilla eri reitit puistossa. Aloitus pisteet Raja-Jooseppi, Saariselkä, Laanila, Kiilopää ja Vuotso.

-         Kuljettuja reittejä 307 km

-         Ajettuja kelkkakilometrejä 2881 km

-         Kulutettu polttoainetta 750 l

-         Tarkastettu autiotupia 21 kpl

-         Suoritettu harjoituksena potilaskuljetuksia 20 kpl

-         Testattu EA-rekiä 7 kpl

-         Testattu eri lämmitin tyyppejä 5

-         Testattu hypotermiapeitteitä 7 eri tyyppiä

-         Testattu lastatyyppejä 3

-         Testattu lämmön eristystä eri suojapeite tyypeillä 4 kohdetta joita kuvattu lämpökameralla helikopterista

-         Otettu viestiyhteyksiä paloradiolla , onnistui 41 kertaa , epäonnistui 3 kertaa

-         Otettu viestiyhteyksiä ARP puhelimella, onnistui 32 kertaa, epäonnistui 3 kertaa.

 

Harjoituksen aikana vallitsi etelän ja lounaan välinen ilmavirtaus, tuulet heikkoja. Tosin ajoittain ylhäällä tunturissa navakampaa tuulta, joka kuljetti lunta mukanaan. Lämpötilat vaihtelivat -20 C ja -6 C välillä. Ajoittain tunturissa näkyvyys alle 1 km johtuen sumupilvestä. Olosuhteet keskimäärin hyvät.

 

Yöpyminen tapahtui Luirojärvellä jonne kaikki partiot kerääntyivät. Koska kaikille ei riittänyt kämppä majoitusta osa yöpyi teltoissa jopa ilman kaminaa, joten varusteet olivat tosi testissä. Tämä oli ensimmäinen voimanponnistus Tunturipelastus projektin puitteissa.

 

 

 

 

Jo hyvin aikaisessa vaiheessa projektiryhmän piirissä todettiin että jotta voitaisiin kehittää vapaaehtoisten ja viranomaisten keskinäistä toimintaa täytyisi järjestää useampipäiväinen kokoontuminen jossa viranomaiset ja vapaaehtoiset voisivat kehittää taitoaan ja tutustua toisiinsa jolloin myös yhteistoiminta kentällä olisi luontevampaa.

Niinpä päätettiin järjestää Saariselällä syksyllä 1988 seminaari, Pelastus- ja sairaankuljetustoiminta Lapissa. Seminaari toteutettiin 28 - 30.10.1988, ja se sai nimekseen PELASTUSPALVELUSEMINAARI 1. Seminaarin palautteet olivat hyvin myönteisiä ja niinpä päätettiin järjestää vuosittain Tunturipelastusprojektin puitteissa vastaava tilaisuus.

 

Seminaarin ohjelmat ja harjoitukset saivat hyvän vastaanoton ja kannatuksen valtakunnallisestikin. Seminaarissa käsiteltyjä asioita ja harjoituksissa saatuja käytännön tieto- ja taito kokemuksia on hyödynnetty pelastustoiminnassa eri puolilla valtakuntaa.

 

Seminaarien järjestämispaikkakunnilla luotiin vapaaehtoisten ja pelastuspalveluun kuuluvien viranomaisten välille hyvät yhteistyön aloittamisen mahdollisuudet.

Seminaarien järjestämisen ja toteutuksen kannalta on Saariselän alueen yrittäjien-, yhteisöjen ja viranomaisten halukkuus yhteistyöhön osoittautunut hyväksi.

 

 

Alun alkaen seminaarit toteutettiin kolmipäiväisinä. Tämä toimintamalli on säilynyt läpi seminaarien historian

 

Ensimmäisenä päivänä on luonnollisesti ilmoittautuminen jonka jälkeen kokoontuminen kuuntelemaan ajankohtaisia seminaarin aiheeseen liittyviä asiantuntija luentoja. Päivän päätteeksi on yleensä ollut ryhmätöiden anto järjestäjien osanottajista muodostamille ryhmille, ja seuraavan päivän harjoituksen breefaus.

 

Toisena päivänä on ollut joko mittava pelastuspalveluharjoitus jossa useat eri viranomaiset ja vapaaehtoisista muodostetut toimintaryhmät ovat harjoitelleet vaativissa olosuhteissa. Vaihtoehtoisesti on järjestetty rengasharjoituksia joissa eri rasteilla osanottajat ovat harjoitelleet erilaisia pelastuspalveluun ja maastosairaankuljetukseen liittyviä tehtäviä.

 

Kolmantena päivänä on ollut ryhmätöiden yhteenveto ja esitykset. Myöskin eri viranomaiset ovat esittäneet omia näkemyksiään kulloiseenkin seminaarin aiheeseen liittyen lyhyissä puheenvuoroissa.

 

Seminaarien aiheet ovat liittyneet aina Lappilaiseen pelastamisen ja sairaankuljetuksen problematiikkaan. Kylmänsuojaus on liittynyt jokaisen seminaarin, joko luentoihin tai harjoituksiin, se kun on aina ajankohtainen seuralainen vuodenajasta riippumatta. Samoin maastosairaankuljetus ja sen erilaiset sovellutukset ovat olleet aiheena hyvin monessa seminaarissa. Matkailun aiheuttamat erityisongelmat pelastustoimelle ovat usein sivuttu aihe, liittyyhän tähän aihekenttään niin hotellipalo kuin joukkoliikenteen onnettomuudetkin. Lapin erikoispiirre ylipitkät sairaankuljetukset ja potilaiden nouto vaikeista paikoista ovat myös usein olleet harjoituksen kohteina. Monessa seminaarissa onkin ollut esillä sairaankuljetukseen sopivaa helikopterikalustoa (Rajavartiolaitos, Ilmavoimat, Aslak ja SEPE ). Sodankylän lentopelastus-harjoituksessa oli jopa Helsingistä saapunut liikesuihkukone (Jetflight ) joka oli varustettu potilaan siirtoa varten.

 

Toteutettaessa seminaarien harjoituksia on niissä pyritty mahdollisimman aitoon tilanteen kuvaukseen. Harjoitusten suunnittelussa ja toteutuksessa on aina ollut käytettävissä eri toimialueiden asiantuntijoita joiden avustuksella niistä on saatu koulutuksellisesti vaativia.

 

Toteutettaessa seminaari 4:n harjoitusta, hotellissa tapahtuvaa tulipaloa, oli harjoituksen onnistumisen kannalta tärkeää että Hotelli Riekonlinnan johto ( Paavo Holopainen ja Matti Välitalo ) oli aidosti kiinnostunut harjoituksen antamasta kokemuksesta. Harjoituksen läpivieminen ei olisi ollut mahdollista ilman heidän tukeaan ja osallistumista harjoituksen suunnitteluun.

 

Tilanteiden ja olosuhteiden kuvaamiseen on pyritty mahdollisimman totuudenmukaisesti, jopa niin että rekvisiittana tarvittava linja-auto on tuotu Saariselälle hinaamalla Rovaniemeltä saakka, eikä sen käyttöä ole jätetty yhteen kertaan vaan seuraavana vuonna se on ollut osa DC-9 matkustajakonetta. Ja siihen DC-9;n hankittiin lentokapteeni ja lentoemännät Finnairilta, aidot virkapuvut päällään. Onnettomuustutkintaa suoritti Onnettomuustutkintakeskus johtaja Kari Lehtolan johdolla ja erikoistutkija Esko Lähteenmäen opastuksella

 

Myöskin harjoitusten maalihenkilöiden lukumäärä pyrittiin saamaan lähes tilannetta vastaavaksi olihan lento-onnettomuudessa yli 80 uhria eri asteisesti loukkaantuneena. Samaisessa harjoituksessa potilaita lennätettiin pois onnettomuuspaikalta kahdella helikopterilla ( Rajan AB 412 ja Ilmavoimien MI 8 ).

 

Potilaiden maskeerauksesta Sirpa Harve ja Annikki v. Pandy-Mikkonen ovat kehittäneet sellaista taidetta että lopputulokset kelpaavat varmaan vaativimpiinkin elokuva lavastuksiin.

 

Toteutettaessa sairaankuljetuksia pyrittiin niissä mahdollisimman usein niin totuudenmukaiseen toimintaan kuin vain oli mahdollista. Pisin suoritettu kuljetus harjoituksen puitteissa on Saariselältä Lapin Keskussairaalaan Rovaniemelle. Tällöin kuljetettiin Rajavartiolaitoksen Agusta Bell 412 helikopterilla kolme vaikeasti loukkaantunutta potilasta ensihoitoryhmän kanssa varsinaiseen hoitopaikkaan.

 

Aina ei toiminta ole rajoittunut vain harjoituksiin, ensimmäisen seminaarin aikana puhkesi Ylä-Lapissa raju lumimyrsky joka aiheutti huomattavia tuhoja. Koska Ylä-Lapin kaikki sairaankuljetusautot olivat liikenteessä suoritettiin seminaarissa esitteillä olleella ambulanssilla potilaan siirto Rovaniemelle.

 

 

Kun seminaareja alettiin järjestämään oli suunnittelutyöryhmällä mielessä lähinnä lappilaisille järjestettävä tapahtuma. Mutta jo ensimmäisestä seminaarista lähtien havaittiin että tilaisuudet kiinnostavat vapaaehtoisia ja viranomaisia läpi Suomen. Karkeasti voidaan sanoa että n. 20 % seminaarin osanottajista on tullut Lapin läänin ulkopuolelta.

Kuinka seminaarit ovat pystyneet alkuperäisen tavoitteen mukaan kehittämään vapaaehtoisten ja viranomaisten välistä yhteistoimintaa?

Tarkasteltaessa seminaarien osanottaja jakaumaa, nähdään että vapaaehtoisia on n. 33 %, lääkintäalan henkilöstöä n. 31 % eri viranomaisia n. 16,5 % keskushallinnon edustajat ja kutsuvieraat n. 15 % ja lopuksi tuote-esittelijöitä n. 3,5 %. Tästä nähdään että seminaarien alkuperäinen tavoite on saavutettu vähintäänkin hyvin. Lisäksi on merkillepantavaa lääkintäalan henkilöstön voimakas mielenkiinto seminaareja kohtaan, tämä johtuu varmaankin siitä että vastaavaa laitosympäristön ulkopuolelle suuntautuvaa koulutusta ei ole ollut saatavana mistään muualta.

Seminaarin osanottajat ovat osallistuneet kulloisenkin seminaarin aiheen mukaisiin ryhmätöihin joiden tulokset on analysoitu seminaarin jälkeen, ja annettu aiheesta vastaavan viranomaisen käyttöön. Lisäksi joissakin seminaareissa on suoritettu mielipidekyselyjä joiden tuloksia on käytetty hyväksi suunniteltaessa seuraavia seminaareja. Näin seminaarin osanottajat ovat voineet vaikuttaa lappilaisen pelastuspalvelun kehitykseen.

Useat osanottajat ovat saapuneet yhä uudelleen ja uudelleen, mutta taitaa olla vain kaksi osanottajaa jotka ovet käyneet 14:sta seminaarissa.

 

 

Kun Tunturipelastusprojektin rahoitus loppui järjestettiin seminaarit omakustanteisina, siten että SPR:n Lapin piiri varmisti rahoituksen jatkuvuuden. Tiukasta budjetista johtuen on järjestelytyöryhmä joutunut useana vuonna viime metreille jännittämään tuleeko riittävästi osallistujia jotta kulut saadaan katettua. Niinpä kahtena vuonna 1996 ja 2000 jouduttiin seminaari vähäisen osanottaja määrän vuoksi perumaan.

 

Raha-automaattiyhdistyksen projekti rahoituksella on toteutettu Moottorikelkkailun onnettomuuksien ehkäisy MOKE Projekti vuosina 1992 - 1995 , ja Turvallisesti luonnossa TURLU projekti vuosina 1996 - 1999 ( Yhdessä SPR:n Oulun piirin kanssa , EU projekti ) joita on käytetty osin seminaarien tukena, niin sisällöllisesti kuin pieneltä osin taloudellisestikin.

 

Barents Rescue 2007:n järjestelyissä seminaarin rahoitus saatiin Sisäasiainministeriöstä.

 

 

 

 

Suunniteltaessa toimintaa projektiryhmällä oli tarkoitus tutustua vastaavaan pelastustoimintaan myös maamme rajojen ulkopuolella. Varsinaisesti koko projekti ryhmä saattoi suoritta vain yhden tutustumismatkan Norjaan vuonna 1988.

 

 

Työryhmä tutustui Norjan vapaaehtoiseen pelastuspalveluun Tromssan ja Birttavarren alueella ( Pekka Harve, Sirpa Harve, Pekka Koivukangas, Jukka Luostarinen, Sippo Nevalainen, Annikki v. Pandy-Mikkonen ja Martti Vepsäläinen ).

 

 

Työryhmän jäsenet osallistuivat Kansainvälisen Punaisen Ristin Bulgariassa jär-jestämään vuoristopelastus konferenssiin ( Pekka Koivukangas ja Risto Martikainen )

Tunturipelastus projektilla oli edustus Riksgrenssenillä järjestetyssä kansainvälisessä Skipatrol seminaarissa. ( Pekka Harve, Paavo Nevalainen ja Riitta Savolainen )

 

 

Sirpa ja Pekka Harve tutustuivat Lääkintöhallituksen matka-apurahan turvin neljän kansallispuistoon, ( Isle Royal, Yellowstone, Mount Ranier ja Olympic National Park ) turvallisuus- ja pelastusjärjestelmiin

 

 

 

Rovaniemellä järjestetty arktisen lääketieteen konferenssi jossa Tunturipelastusyksikkö oli esillä ja esittelimme kaluston toimintaa Ounasjoen jäällä lähes 30C asteen pakkasessa. ( Pekka Harve, Pekka Koivukangas ja Sippo Nevalainen )

 

Pelastuspalveluseminaariin 13 osallistui edustajat Saksan Punaisen Ristin Vuoristopelastuksesta ( Bergwacht des Deutschen Roten Kreuzes / 2 henkilöä ) ja Ruotsin Tunturipelastuksesta ( Fjällräddningen / 1 henkilö)

 

 

Pelastuspalvelu seminaari 18 oli osa Baarentsin alueen suurta yhteistoiminta harjoitusta johon osallistui Suomen isännöidessä yksiköitä myös: Ruotsista, Norjasta ja Venäjältä. Harjoitus oli suurin Suomen kamaralla järjestetty pelastuspalveluharjoitus. Vastasimme maastoharjoituksesta, sen suunnittelusta ja toteutuksesta, sekä osin myös yleisjärjestelyistä.

 

 

 

 

Seminaarien järjestäminen on aina vaatinut hyviä yhteistyökumppaneita joiden kanssa mittavat järjestelyt on voitu toteuttaa sujuvasti ja tehokkaasti.

Saariselällä toimittaessa on ensisijaisena yhteistyökumppanina ollut Saariselän sammutusosasto, nyttemmin Saariselän VPK ja sen tarmokas vetäjä Teuvo Katajamaa, joka toimi jo aikanaan vuonna 1976 perustetussa pelastusyksikössä. Myös Hotelli Riekonlinnan mukanaolo seminaarien järjestelyissä on ollut kiitoksen arvoista.

 

Eri paikkakuntien SPR:n paikallisosastot ja useat oppilaitokset, kuten esim. Saamelaisalueen koulutuskeskus ovat osallistuneet useana vuonna maalitoiminnan järjestämiseen. Lisäksi on muodostunut vapaaehtoisten verkosto joka on ollut valmis toimimaan kouluttajina harjoituksissa.

 

Eri viranomaiset ovat osallistuneet seminaareihin niin harjoitusten järjestelyihin kuin luentoihinkin kulloisenkin aiheen mukaan. Myös viranomaisten keskinäistä yhteistoimintaa on seminaarien puitteissa harjoiteltu kuten esimerkiksi Kittilässä järjestetyssä etsintä harjoituksessa, jossa Poliisi ja Rajavartiolaitos johtivat molemmat omaa etsintäaluettaan.

 

Keskushallinto tasolta Sisäministeriön pelastusosasto ja etenkin pelastusylijohtaja Pentti Partanen on tukenut seminaarien järjestämistä ja sen mukanaan tuomaa lisäarvoa lappilaiselle pelastustoiminnalle. Myöskin Sisäministeriön Poliisiosastolta on tullut vuosien mittaan seminaareille huomattavaa tukea.

 

Rajavartiolaitos on osallistunut useimpien seminaarien järjestelyihin, löytyyhän sieltä ammattitaitoista ja pätevää henkilöstöä niin maastossa liikkumiseen ja erätaitojen opettamiseen kuin vaativiin pelastusoperaatioihinkin erämaa-alueella.

Myös Vartiolentolaivueen helikopterimiehistöt ovat usein olleet opastamassa helikopterikaluston käytöstä.

 

 

 

 

Alun perin oli tarkoitus järjestää seminaareja eri puolilla Lappia eri tunturikeskuksissa. Kävi kuitenkin hyvin pian selville että n. 150 - 200 hengelle järjestettävään kolmipäiväiseen seminaariin oli hyvin vaikea löytää riittävän kattavasti varustettuja tiloja muualta kuin Saariselältä. Lisäksi Hotelli Riekonlinna on osallistunut järjestelyiden vaatimiin joustoihin esimerkillisesti. Tänne on ollut helppo tulla järjestämään monipuolisia tapahtumia.

 

Saariselällä järjestettiin ensimmäinen seminaari vuonna 1988, tällä on järjestetty myös yksitoista seminaaria sen jälkeen mukaan lukien tämä 18:sta

Sodankylässä olemme olleet kahdesti, samoin Olostunturilla Muoniossa.

Kittilässä Levillä ja Kolarissa Äkäslompolossa seminaari on järjestetty kerran,

 

 

Tunturiprojektin alkuperäisenä tavoitteena oli luoda Lapin tunturi- ja erämaa-alueille sopiva pelastusyksikkö joka voisi toimia kaikissa olosuhteissa. Alkuvaiheessa kalusto kehitystä tapahtuikin huomattavassa määrin kun suunniteltiin ja toteutettiin kuuden pelastusreen sarja ja varustettiin Saariselän tunturipelastusyksiköt. ( Kauimmainen Tunturipelastusyksikkö toimitettiin Iraniin vuonna 1990 Kansainvälisen Punaisen Ristin avustusjoukoille )

 

Potilaan suojausvälineistöä hankittiin aluksi esim. Norjasta ja sittemmin on kehitelty erilaisia suojaus malleja kotimaisten alan toimijoiden kanssa. 

 

Seminaareilla on ollut positiivinen vaikutus pelastustoimen kehittymiseen tunturi- ja erämaa-alueilla. Pelastuskeskusten rakentaminen tunturikeskuksiin on vauhdittunut seminaarien esiintuomien ongelmien myötä.

Muita kehitettyjä asioita esitellään asianomaisen seminaarin Aikaisemmat seminaarit -sivun yhteydessä.

 

 

 

Seminaareista on julkaistu ilmoituksia eri alojen ammattilehdissä sekä lappilaisissa sanomalehdissä. Lisäksi on lähetetty henkilökohtaisia infokirjeitä edellisen seminaarin osanottajille. Infokirjeitä on lähetetty myös eri viranomaisille ja hoitolaitoksille.

 

Seminaareista on julkaistu lukuisia artikkeleita eri alojen ammattijulkaisuissa , kuten Systole, Pelastustieto ja SOS. Myös alueelliset ja valtakunnalliset sanomalehdet ja aikakauslehdet, kuten Erä ja Retki lehti ovat uutisoineet seminaareista usein hyvinkin laajasti.

 

 

 

Lääkintä eversti evp. Raimo Pihlajaniemi osallistui tarmokkaasti kylmissä olosuhteissa tapahtuvaan lääkintähuollon kehittämiseen toimiessaan Pohjoisen maanpuolustusalueen päällikkölääkärinä. Hän osallistui myös useiden seminaarien suunnitteluun ja hänen johdollaan testattiin erilaisia välineitä ja menetelmiä kylmissä maasto-olosuhteissa.

 

Edesmennyt Veikko Planting kehitteli potilaansuojaukseen ja lämmön kehittämiseen erilaisia innovatiivisia tuotteita joita hän luovutti kokeiltavaksi seminaarien harjoituksiin. Lisäksi seminaareihin osallistuneet henkilöt testasivat välineistöä ja auttoivat häntä tuotekehittelyssä.

 

 

 

 

Seminaarien suunnittelutyöryhmä on vuosien kuluessa toiminut lähes samassa kokoonpanossa, pieniä muutoksia on tosin vuosien aikana tapahtunut. Työryhmän tehtävänä on ollut seminaarien käytännön järjestelyiden hoitaminen ja seminaarien aiheiden ideoiminen. Työryhmään ovat eri aikoina osallistuneet:

 

                 Pekka Harve

                 Sirpa Harve

                 Pekka Koivukangas

                 Jukka Luostarinen

                 Seppo Lehto

                 Risto Martikainen

                 Sippo Nevalainen

 Annikki von Pandy-Mikkonen

                 Hannu Patjas

                 Rauno Vihriälä

 Tanja Sälevä

 

Vain kaksi henkilöä on osallistunut kaikkien suunnittelutyöryhmien toimintaan, he ovat Pekka Harve ja Pekka Koivukangas.

 

Lisäksi laajennetussa työryhmässä on ollut mukana edustus eri viranomaistahoista, joiden toimialaan seminaarin teema on kuulunut, kuten Palo- ja pelastusviranomaiset, Poliisi, Hätäkeskuslaitos ,ja Rajavartiolaitos. Lapin - ja Länsipohjan Keskussairaaloiden henkilöstö on myös osallistunut seminaarien järjestelyihin. Laajennettu työryhmä on jatkokehitellyt ja hionut seminaareihin sisältyneitä harjoituksia ja esityksiä.

 

 

Sippo Nevalainen      Pekka Koivukangas