Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:93480 kpl

PELASTUSPALVELUSEMINAARIEN KÄYNNISTYMINEN, TAVOITTEET JA TULOKSET

Vapaaehtoisen pelastuspalvelun paikallistoimikuntien perustamiset käynnistyivät kahdeksankymmentä luvun puolivälissä eripuolilla Lappia. Toimikuntien perustavoitteena oli paikkakuntakohtaisesti kartoittaa vapaaehtoisjärjestöjen harrastustoiminnan laajuutta ja miten heidän erikoisosaamistaan voitaisiin hyödyntää tarvittaessa virallisen pelastuspalvelun tukena. 

Ivalon Vapaaehtoisen pelastuspalvelun paikallistoimikunta perustettiin vuonna 1985. Heti alkuvaiheessa todettiin kaksi painopistealuetta. Kesällä painopiste oli Inarin -järvellä suoritettava järvipelastustoiminta. Talviaikaiseksi painopiste alueeksi todettiin Saariselän matkailukeskuksen ympäristön tunturialueet.

SPR Suurkeräys 1987

Suomen Punainen Risti käynnisti keväällä 1987 valtakunnallisen suurkeräyksen jonka kohteena oli kotimaantoiminta, SPR antoi ohjeita keräystuoton käytön suunnittelusta piireille ja osastoille. 

SPR:n Ivalon osaston yksimielinen päätös oli että keräystuotto käytetään tunturipelastustoimintaan. Koska suurkeräys oli keväällä -87, päättivät SPR:n Inarin osasto ja Ivalon Vapaaehtoisen pelastuspalvelun paikallistoimikunta vuoden 1987 toiminnan suunnittelussa asettaa kohteeksi tunturialueiden pelastustehtävissä käytettävän väline- ja varustekokonaisuuden luomisen.

Näin alettiin kehittelemään tunturipelastusyksikköä joka käsittäisi maastosairaankuljetukseen sopivan ajoneuvokaluston, talvella moottorikelkka ja erikoisvarusteltu reki, kesällä mönkijä, sekä ensiapu- ja kylmänsuojaus varusteet. Lisäksi pyrittiin kehittämään pelastajien varustusta ja viestiyhteyksiä.

Mainittakoon että samaisen suurkeräyksen tuotoilla hankittiin SPR:lle Lappiin lämpökamera käytettäväksi kadonneitten etsimiseen joko lentokoneen tai helikopterin avulla.  

Tunturipelastusyksikkö pääsiäisenä 1987 Saariselälle

Ensimmäinen katettu pelastusreki hankittiin Ivalosta paikalliselta yrittäjältä ja moottorikelkka saatiin Rovaniemen Säästöpankin Ivalon konttorin lahjoituksena vetämään Tunturipelastusyksikkö Nro: 1:stä. Yksikön virallinen julkinen esilletulo tapahtui pääsiäisenä 1987 Saariselällä joka sai myönteistä julkisuutta valtakunnallisestikin ja tämä varmaankin auttoi keräyksen lopputuloksen suuruuteen.

TUNTURIPELASTUSPROJEKTI

Raha-automaattiyhdistykselle anomus projektista 1987

Tunturipelastusyksiköiden kehittämiseen ja pitempiaikaisen toiminnan turvaamiseksi päätettiin hakea projektirahoitusta Raha-automaattiyhdistykseltä. SPR:n keskustoimiston kotimaan valmiustoimiston, SPR:n Lapin piirin, SPR:n Inarin osaston ja Ivalon Vapaaehtoisen pelastuspalvelun paikallistoimikunnan yhteistyönä haettiin nelivuotista projektirahoitusta jonka avulla toiminta saatiin käyntiin. Projekti toteutettiin vuosien 1988 - 1991 aikana. Heti alkuun todettiin että hankitun kaluston ja  välineistön käyttöön tarvitaan koulutusta. Tarvittiin myös kaluston ja välineistön kehittämistä Lapin vaativiin olosuhteisiin.

SEMINAARIT

Jo hyvin aikaisessa vaiheessa projektiryhmän piirissä todettiin että jotta voitaisiin kehittää vapaaehtoisten ja viranomaisten keskinäistä toimintaa täytyisi järjestää useampipäiväinen kokoontuminen jossa viranomaiset ja vapaaehtoiset voisivat kehittää taitoaan ja tutustua toisiinsa jolloin myös yhteistoiminta kentällä olisi luontevampaa. Oli olennainen osa järjestää seminaarin yhteyteen iso yhteistoimintaharjoitus, joissa päästään hiomaan yhteistoimintaa ja testaamaan kalustoa ja välineistöä aidossa ympäristössä.

Seminaarin ohjelmat ja harjoitukset saivat hyvän vastaanoton ja kannatuksen valtakunnallisestikin. Seminaarissa käsiteltyjä asioita ja harjoituksissa saatuja käytännön tieto- ja taito kokemuksia on hyödynnetty pelastustoiminnassa eri puolilla valtakuntaa.

Seminaarien järjestämispaikkakunnilla luotiin vapaaehtoisten ja pelastuspalveluun kuuluvien viranomaisten välille hyvät yhteistyön aloittamisen mahdollisuudet. 

Seminaarien järjestämisen ja toteutuksen kannalta on Saariselän alueen yrittäjien-, yhteisöjen ja viranomaisten halukkuus yhteistyöhön osoittautunut hyväksi.

Seminaarien rakenne ja sisältö

Alun alkaen seminaarit toteutettiin kolmipäiväisinä. Tämä toimintamalli on säilynyt läpi seminaarien historian. Ensimmäisenä päivänä on pidetty luennot, toisena harjoitukset ja kolmantena päivänä keskushallinnon puheenvuorot, sekä ryhmätöiden ja palautteiden yhteenvedot.

Seminaarien aiheet ovat liittyneet aina Lappilaiseen pelastamisen ja sairaankuljetuksen problematiikkaan. Kylmänsuojaus on liittynyt jokaisen seminaarin, joko luentoihin tai harjoituksiin, se kun on aina ajankohtainen seuralainen vuodenajasta riippumatta. Samoin maastosairaankuljetus ja sen erilaiset sovellutukset ovat olleet aiheena hyvin monessa seminaarissa. Matkailun aiheuttamat erityisongelmat pelastustoimelle ovat usein sivuttu aihe, liittyyhän tähän aihekenttään niin hotellipalo kuin joukkoliikenteen onnettomuudetkin. Lapin erikoispiirre ylipitkät sairaankuljetukset ja potilaiden nouto vaikeista paikoista ovat myös usein olleet harjoituksen kohteina.

Tilanteiden ja olosuhteiden kuvaamiseen on pyritty mahdollisimman totuudenmukaisesti, Myöskin harjoitusten maalihenkilöiden lukumäärä pyrittiin saamaan lähes tilannetta vastaavaksi esim. BR07 lento-onnettomuudessa yli 220.

Seminaarien osanottajat

Kun seminaareja alettiin järjestämään oli suunnittelutyöryhmällä mielessä lähinnä lappilaisille järjestettävä tapahtuma. Mutta jo ensimmäisestä seminaarista lähtien havaittiin että tilaisuudet kiinnostavat vapaaehtoisia ja viranomaisia läpi Suomen. Karkeasti voidaan sanoa että n. 20 % seminaarin osanottajista on tullut Lapin läänin ulkopuolelta.

Kuinka seminaarit ovat pystyneet alkuperäisen tavoitteen mukaan kehittämään vapaaehtoisten ja viranomaisten välistä yhteistoimintaa? 
Tarkasteltaessa seminaarien osanottaja jakaumaa, nähdään että vapaaehtoisia on n. 33 %, lääkintäalan henkilöstöä n. 31 % eri viranomaisia n. 16,5 % keskushallinnon edustajat ja kutsuvieraat n. 15 % ja lopuksi tuote-esittelijöitä n. 3,5 %. Tästä nähdään että seminaarien alkuperäinen tavoite on saavutettu vähintäänkin hyvin. Lisäksi on merkillepantavaa lääkintäalan henkilöstön voimakas mielenkiinto seminaareja kohtaan, tämä johtuu varmaankin siitä että vastaavaa laitosympäristön ulkopuolelle suuntautuvaa koulutusta ei ole ollut saatavana mistään muualta. Seminaarin osanottajat ovat osallistuneet kulloisenkin seminaarin aiheen mukaisiin ryhmätöihin joiden tulokset on analysoitu seminaarin jälkeen, ja annettu aiheesta vastaavan viranomaisen käyttöön. 

SEMINAARIEN AIKANA TAPAHTUNUT ALAN KEHITTYMINEN

Tunturiprojektin alkuperäisenä tavoitteena oli luoda Lapin tunturi- ja erämaa-alueille sopiva pelastusyksikkö joka voisi toimia kaikissa olosuhteissa. Alkuvaiheessa kalusto kehitystä tapahtuikin huomattavassa määrin kun suunniteltiin ja toteutettiin kuuden pelastusreen sarja ja varustettiin Saariselän tunturipelastusyksiköt.

Potilaan suojausvälineistöä hankittiin aluksi esim. Norjasta ja sittemmin on kehitelty erilaisia suojaus malleja kotimaisten alan toimijoiden kanssa.

Seminaareilla on ollut positiivinen vaikutus pelastustoimen kehittymiseen tunturi- ja erämaa-alueilla. Pelastuskeskusten rakentaminen tunturikeskuksiin on vauhdittui seminaarien esiintuomien ongelmien myötä.   

Muita kehitettyjä asioita on esitelty asianomaisen seminaarin yhteydessä Aikaisemmat seminaarit -sivulla